Joka tapauksessa, kun sukulaiseni pyysi seurakseen alkeiskurssille, ajattelin, että mikäs siinä, mennään samalla motolla kuin Huvudstadsbladet mainosti aikanaan: "Ota riski, rakastu suomenruotsalaiseen." Minulle tuo golf oli ihan yhtä eksoottinen valinta. ;) Jos ei muuta, niin yleissivistyksen vuoksi, näin ajattelin. Nauroin koko automatkan seuralaiselleni, jolla oli jo vaatteet viimeisen päälle ja joka tohkeissaan suunnitteli kesän pelejä. Minä en hurahda, minä en mitään hanskoja hanki, minä tuskin pelaan kuin kerran... Niinhän siinä kävi, että kahden päivän kurssin jälkeen olin jo hypistelemässä alan liikkeessä pikeepaitoja ja golf-hameita. Ostin samantien oman golfbagin mailoineen, kengät, hanskoja, vaatteita. Tunteja on muutamassa viikossa kulutettu golf-kentillä jo kymmeniä.
Mutta kaikkein parasta lajissa on se, että jossain vaiheessa kun taidot karttuu eikä ole enää välttämätöntä turvautua tuttuihin pelikavereihin, voi ilmoittaa itsensä pelaamaan ja peliseuraksi tulee kuka tahansa saman tee-ajan valinnut. Ja plussana se, että empiirisen tutkimukseni perusteella nämä tulevat pelikaverini ovat 80% todennäköisyydellä miehiä. Kukapa ei haluaisi katsella näitä Driverit ojossa, ruutuhousuissaan swingaavia urheilijoita. Jackpot, sanon minä. Lisäksi 18-reiän kierrokseen kuluu aikaa reilut neljä tuntia. Siinä jos jossain ehtii tutustua pelikumppaneihin ja lisäksi pääsee heti tuntumalle, kuinka huumorintajuisia ja kärsivällisiä he ovat, koska noita kahta ominaisuutta tulee tarvitsemaan, jos samalle Tee-hetkellä aamusta kanssani joutuu.
Minä siis pakkaan taas bagin auton takakonttiin ja lähden pelaamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti