Sinkkunaisen pelastajat, nuo hyväntahtoiset parittajat, joita omalla kohdallani myös työkavereiksi kutsutaan. He ovat kekseliäitä, uteliaita ja loputtoman innokkaita tarjoamaan vaihtoehtoja parisänkyni puolikasta jakamaan.
Työkaverini ovat minulle rakkaita ja minä heille ilmeisesti rasite, sillä niin innokkaasti minulle kehitellään ja mietitään sopivaa miestä, jolle jatkossa olisi suotavaa avautua ja näin ollen säästää työkaverini pahimmilta höyryiltä. Minä nimittäin olen tulisieluinen suomalainen latino, siis karjalainen sukujuuriltani.
Meidän kahvipöytäkeskustelumme tuppaavat junnaamaan pahasti sen hämmentävän aihepiirin ympärillä, että minä olen edelleen ilman miestä. Nämä keskustelut ovat useimmiten niin roiseja, että herkempien poskia punoittaa. Kymmenittäin "aivan loistavia" vaihtoehtoja on käyty läpi ja mitä mielikuvituksellisempia iskutapoja hahmoteltu. Joistain on tehty jopa projektikaavioita ja etenemissuunnitelmia.
Miespuolisille työkavereille sinkkuus on täysin käsittämätön tilanne, jonka ydin on siinä, että minun täytyy olla todella ronkeli. Mikään ei siis kelpaa, sehän on selvää. Eräs mies kysyy minulta viikoittain, olisiko jo raportoitavaa. No ei ole, edelleenkään. Olen luvannut laittaa ilmoituksen sisäiseen viikkotiedotteeseen heti kun on. Lupasin myös harkita deitti-ilmoitusta kyseisessä julkaisussa. Esimieheni on antanut loistavia vinkkejä, missä minun kannattaisi vähäinen vapaa-aikani kuluttaa ja nyt puhutaan kaupunginosista pääkaupunkiseudulla. Jokainen ymmärtänee yhteyden, jos ehdotukset liikkuvat akselilla Kauniainen-Westend-Kaivopuisto. Liikuttavaa huolenpitoa(ko)?
Pitkissä liitoissaan eläneet naiset taas haluaisivat nähdä minut huomattavan paljon nuorempien miesten käsipuolessa. Jos jonkunnäköistä "lähettipoikaa" on ehdotettu treffikumppaniksi ja tietyille onnettomille nuorille miehille on suoraan ilmoitettu, että "tuo yksi nainen tuossa olisi ilman miestä, ota sinä." Todellista jalomielisyyttä olla avulias tässä haasteellisessa parinmuodostuskuviossa. Olen saanut myös valokuvia työkavereiden sinkkuystävistä sähköpostiini, joissa valokuvan henkilö on parhaimmillaan esiintynyt ilman paitaa. En laittanut pahakseni, kaverilla oli e-r-i-t-t-ä-i-n hyvinmuodostunut kroppa, lähes täydellinen rusketus ja hän suorastaan tihkui testosteronia. Säästin kuvan.
Hämmentävintä asiassa on lienee se, että työkavereiden lisäksi tähän operaatioon osallistuu myös asiakkaat. Eräskin rouva on katsastanut jopa omat työkaverinsa, että josko joku sopiva löytyisi... Miesasiakas, johon törmäsin kesälomareissulla eräässä tapahtumassa, kertoi että heillä on työpaikallaan seurattu, että nyt on sormus hävinnyt, joten sähköpostiringissä oli asiasta tiedotettu sisäisesti. Olen otettu, olen tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Koska minun elämäntilanteeni viihdyttää niin monia ja saan itsekin nauraa säännöllisesti näille avuntarjoajille ja mentoreille, taidan pysyä sinkkuna. Kahvipöytäkeskustelut pysyvät vireinä ja pikkujoulujen sutinaveikkauksissa on enemmän pelinappuloita.
Ja minä todellan pidän työkavereistani. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti