tiistai 21. toukokuuta 2013

Terapiaa lenkkitossuilla

Aikanaan, ennen avieropäätöstä aloitin juoksemisen. Juoksin yksin murheitani pakoon ja pääsin pois kotinurkista. Se oli erinomaista terapiaa. Hyvää musiikkia, fyysinen rasitus ja raitista ilmaa. Ajatukset selkenivät kuin itsestään.

Avioeropäätöksen ollessa ajankohtainen, liityin kuntosalin painonpudotus-/ kuntoiluryhmään ja millaisen voimapiirin ympärilleni sainkaan. Nämä naiset, kaiken ikäiset, kokoiset ja eri ammatteja edustavat timantit, kaikki minulle entuudestaan tuntemattomia ja jokainen hiukan erilaisessa elämäntilanteessa, tulivat puolessa vuodessa minulle korvaamattoman tärkeiksi. Osa seurasi sivusta kipuilujani, osa eli vahvasti mukana ja jakoi elämänkokemustaan. Yksi auttoi asunnon löytämisessä erään syksyisen ja pimeän juoksulenkin päätteeksi, ja naapureita meistä sitten tulikin, ylä- ja alakerran akat, elämän kolhineita tahtonaisia. Tukea ja apua on tarjolla aina, edelleen.

Nämä naiset, vahvat ja elämää nähneet, kannattelivat ja juoksuttivat minua puoli vuotta ja näkivät, kuinka minusta kasvoi itsenäinen ja vapaa nainen. Terapiaa parhaimmillaan. Heille sain puolueettomasti purkaa kaiken ikävän ja kipeän sisältäni, he eivät olleet sidoksissa menneisyyteeni, he tunsivat minut juuri siinä hetkessä. Kilometrejä tuli taivallettua satoja, kunto koheni, paino putosi ja mieli keveni. Uskon, että jokainen ryhmässä sai muilta naisilta jotakin, energiaa, näkökulmaa elämään, seuraa.

Tämä arvokas puolivuotinen elämässä tuli tänään mieleeni, kun oltiin jälleen kerran lenkillä yhden näistä naisista kanssa. Heti kun tavattiin, aloitin kaikkien elämän epäkohtien purnaamisen ja sitä jatkuin reilun tunnin. Ja hän kuuntelee, kuin nainen. Joskus minä kuuntelen ja potkin persauksille, jos hänellä on komplekseja. Näin se toimii.

Osa naisista jäi pysyvästi elämääni, ystäviksi. Enää ei tarvita raskaan sarjan terapiaa, nyt nauretaan epävarmuuksille, ulkonäkökomplekseille, puidaan työasiat ja lasten saavutukset. Kokemuksia jaetaan edelleen ja vertaistukea löytyy moneen asiaan. Tässä seurassa saa myös itkeä, valittaa ja olla surkea. Voidaan reissata, koluta kirpputoreja, käydä autokaupoilla. Joskus voi jopa lainata toisen aviomiestä, kun se toinen ei itse jaksa lähteä kulttuuririentoihin.

Elämässä pääsee eteenpäin opetellemalla uutta, heittäytymällä uusiin tilanteisiin, haastamalla itsensä ja kohtaamalla avoimin mielin uusia ihmisiä. Elämä on...

Miksi niin harvoilla tieto, elämänkokemus
ja viisaus yhdistyy harmoniseksi, lämpimäksi
persoonallisuudeksi? Sellaisen kohdatessani
lämmittelen salaa hänen valossaan, ja illalla
olen iloinen hyvästä päivästä.


Marjatta Viikilä


2 kommenttia:

  1. Minä katselin teidän kävelyä ja ajattelin sitä katsoessa, että on se hyvä ettei tummemmalla ladyllä ollut sauvoja, kädet kävi juttujen tahtiin semmoisella säpinällä, että ruumiita olisi tullut sauvojen kera.

    VastaaPoista
  2. Näin se saattaa olla. Lisäksi se blondi ei pysyisi perässä, jos minäkin sauvoisin. ;)

    VastaaPoista